Töllin luo vie suolla pitkospuut on suo, pitkospuut, mökin luo vie pitkospuut hallasuo, töllin luo vie suolla pitkospuut on suo, pitkospuut, autio suo, harmaa puu voihkaisu kiurun jostain kaukaa kantautuu ja pois asukas on, viety on pois karkelo, jumalan luo tie vei Peltoniemen Hintriikan lopun saivat puute ja huolet köyhyyden, huolet köyhyyden, sekä puute ainainen huolet, vaivat köyhyyden, lopun saivat puute ja huolet köyhyyden huolet köyhyyden, kutsumaton hallainen, nyt on vaivat menneet pois, nyt on Hintriika löytänyt levon rauhaisen virsi kaikukoon, ilovirsi kaikukoon, jos on elo iloton, niin on ainakin kuolossa olo huoleton onni on köyhän kuulla kuinka veisataan, kun veisataan, onni päästä kuulemaan, on kuinka veisataan, onni on köyhän kuulla kuinka veisataan kun veisataan, onni päästä kuulemaan, sillä leipä kiireimpään harvoinpa ehtii hallasuolta köyhä lähtemään kasteen sai, kellot soi, miehen nai, kellot soi arkkuun vei, kellot soi, neljäs on kerta kun kellot ne Hintriikalle soi hallasuolla kukka kuolee ennen aikojaan, ennen aikojaan, kukka kuolla saa ennen aikojaan hallasuolla kukka kuolee ennen aikojaan ennen aikojaan, onni katoaa, kesken nuoruuttaan, hallasuolla onni eksyy ennen tuloaan varjot hiipii pois, kurjen laulu soi, varjot katoaa, valo häviää Peltoniemen Hintriikan