Miten Kävikään

Yläaste jotain vuonna kaks tuhat, takapulpetis luokkaa 
hassutan. kuolen naurun taas, mut yks jota en voi 
vastustaa.
Istuu mun edessä farkuissa, mun silmät sen takataskuissa. 
ne laskee laskuja, mun mieles on jotain aivan muuta...
Lähellä mut kaukana, ainoa jota en saa nauramaan. sen mutsi
 käski sitä pysyy munlaisista kaukana.
Sen faijaki vetäis kai turpaan mua, jos saisin sen tyttären
 hurmattua. rakkaus ei oo samettii, se on tunteit, tuskaa 
ja lunta tupaan.

Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.

Sä valitsit valopään, volvon ja rivitalon pään. susikoiran 
ja kolme kersaa, parisataa tonnia velkaa.
Vuodet ei kohdellukaa parhaal mahdollisel taval, kieron 
it-insinöörin vaimo ei oo itsevarma.
Palataan ajas takas taas, mä vannoin et mä rakastan. se 
sano et et oot löytäny jotakin paljon parempaa.
Jonku joka lukee lakii eikä tumpeloi, se kohottaa sen 
numeroit, eikä aina vaan unelmoi.

Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.

Esiinnyin kotipaikkakunnal, tupa täyteen aika hurjaa. etsin
 sua keikan ajan, päätit kai feidata taas.

Sä oot himas meikit levällään, lattial selällään 
lasinsirujen keskel kiroot sun nykyistä elämääs, vaik kuori
 on kunnossa.

Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.