lokakuun aurinko kylmenneillä raunioilla maasta ei nostettu kultaista viljaa yöllä, kun yritän unohtaa toisesta huoneesta kuulen kuinka ne päästävät lapsen kantavat paljuissa veristä vettä < taa kirkuvan hirviön "Sielu on metallipurkaus helvetin ammustehtaalta" siinä miehen viime huokaus nyt kun kaikki pyhä on annettu riisuttu tunteilta arvokkuus pois rannikoilta vetäydytty