onhan noita laulajia ja tuulta pohjoisesta allapäisiä mielialoja ylpeyttä, iloa ei väliä sillä mitä teimme nämä vuodet ja se kohtuu millä tätä armon maailmaa kohtelet ei tao tyhjemmäksi yö valkoiseen silkkiin se käärii niin ja niin on ajat loppuneet sanat puhki kuluneet ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan ei aamuun luottamaan ja nimet vähenee mustat hampaat lähenee