kasvoilla kirjaimia käsivarsilla sanoja sydämissä lämmintä verta poskilla surunauhoja puhutaan kuin pakkaselle puhutaan pohjatuulelle joka suurena valtatienä nousee meidän väliimme ja kirjan nimi joka vapauttaa ei oo kirjo , taitamatta epäilysten kirkkotarha kasvaa piikkipensastaan kun aika tuskan jälkeen jatkaa outoa kulkuaan silloin hiihän hirven hiihän hiien hiihän taivosen hipiän hiihän hirven hiihän hiien hiihän huomisen häpiän