talvi tulee taas sytyttää taivaanvalot kietoo käärinliinaansa polttaa ihon kylmyydellään hymyilee tuulin viisain talvi joka on lempeämpi kuin kesä konsanaan talvi huokailee tarinaa jol jos puro virtaa hiljaa kylmyydessä kirkkaudessa vieraiden tähtien alla laulaen surujaan minä tulen illansuussa isken tulta kaminaan istun pitkään lattioita tuijottelen talviteille