Olen kulkenut ylen määrin
tuskin ymmärrän väärin
kotoani karkoituksen
elämäni tarkoituksen
ei ihmiset halua minulta mitään
tuuli puhaltaa ulkona itään
puhaltaa lunta mun sydämeen
mitä tahansa teen

Oon osa luonnollista karsintaa
osapuilleen täysi nolla
evoluution asteikolla
tolla asteikolla jolla
ei oo helppoa olla
silti kummasti laulattaa

Koska teen mitä teen
ja meen minne meen

Kello neljä asemalla
karvahattujensa alla kukin
omaten samalla lailla
ajattalevan päänupin

Joskus mietin mitä siellä pohtivat
pohtivat kai mitä tohtivat
välitä en vähempää
enkä katsele lähempää

Oon osa luonollista karsintaa
osapuilleen täysi nolla
evoluution asteikolla
tolla asteikolla jolla
ei oo helppoa olla
silti kummasti laulattaa

Koska teen mitä teen
ja meen minne meen

Pöydän alla joku lymyilee
joku joka minulle hymyilee
rapsii piikkejä kammasta
jo väännellen viimeistä hammasta

Se on elämäni joka on tukossa
siksi käännän avainta lukossa
ja olen pihalla koska siellä
mahtuu toivomaan
että jotakin tapahtuu

Oon osa luonnollista karsintaa...x2