Kuolontoive

Mielessäni toivon sen tulevan, kuoleman, totaalisen tuhon,
pyyhkien pois arvottoman elämämme.
Minulta vaivan säästäen.
Tappaen nuo ja kusipäiset kiihkoilijat, jotka elävät elämää
 ilman oikeata elämää.
Minä nauran teidän paratiisillenne, sillä minä tiedän 
totuuden.
Sillä minä kunnioitan vahvempaa.
Sillä minä kunnioitan jotain todellisempaa, Saatanaa
Teidän syntinne on minun elämä.

Missä silloin syntisi aiot anteeksi pyytää kun liekit 
nuolevat jumalasi huonetta?
Miten voit enää viatonta lastasi aivopestä kun olemme hänen
 mielen saastuttaneet.
Mitä sanot siihen kun naulat uppoavat lihaan yhä uudestaan 
ja uudestaan?
Auttavatko rukoukset silloin?
Kenellä on silloin todellinen voima?
Tekin nöyrrytte sen edessä.

Mielessäni tiedän sen tulevan, Kuoleman, totaalisen tuhon, 
vereen meidät hukuttaen.
Sillä minä tiedän totuuden,
sillä minä kunnioitan vahvempaa.
Minä kunnioitan jotain todellisempaa, Kuolemaa.