sielu synkkä sysimusta raato vailla ruumistansa kuollut koko maailmalle sielunsa möi Saatanalle vaeltaa mieli maille pimeille valon ja pyhän hylkäämille etsii seuraa varjoista kaltaistaan kurjaa kumppania mieli vehreä ruumis mätä kuolema ei kauniiksi jätä kiroaa polkua valitsemaansa kiroaa sokeaa jumalaansa liitää läpi sankan usvan edessään näkee hahmon mustan pelko hylkää sielun synkän jättää raatoon aukon tyhjän kohtalonsa on hyväksynyt nyt kuolee mikä on syntynyt se hylkää mädän raatonsa ja jättää kylmän hautansa haudan rauhassa ruumis makaa kun ikuisuuteen sielu matkaa taakseen enää katsomatta kotiinsa enää palaamatta