Haen

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun 
pihallain.
Hän istutti sen aikanaan, nauroi hänen taimeaan oksa vain.
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä 
vaali niin.
Hän sisään juoksi thkeissaan melkein kaatui juostessaan, 
nauroi kyy-
neliin.

Hän oli keiju, mikä lie. Joskus sanoin totta vie sinut 
suuhun syön.
Toi kerran kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton 
alla, koko yön.
Kun tv:tä me katseltiin hän uskoi jopa mainoksiin niin 
muistan sen.
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän, joskus hieman 
häpeillen.

Chourse:
On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kuin unohtuneen
Taas saan jostakin
_____

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suutuisin, sen piilon
 vein
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se 
toimi ei
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, 
kuin maail-
man loppu ois.
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kesän ootetun, hän 
kuihtui pois

Chourse:

On aivan kuin uneen....

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun mä 
heräsin
Niin huomasin et yksinään et yksinään oli joutunut hän 
lähtemään, pois
jonnekkin.
Ja niinkuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt
 hilaisen
Ja nytkun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon kuin 
muistaen

Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, nauroi hänen taimeaan oksa vain