Jää tyttö kyynelehtimään. Hän joutuu hyvästelemään, Kun vuoksi isänmaan Pukeutuu haarniskaan Tuo poika nuori iältään. Vie juna kauas etelään. Ei voinut tyttö ymmärtää, Niin paljon ikävää. Kaukana ei missään Tuo poika kirjeen kirjoittaa. Ei heitä kahta toisistaan Saa tämä aika erottaa. Niin vannoi poika tuo, Palaa hän tytön luo. Tie kotiin kerran kuljettaa. Ei heitä kahta toisistaan Saa tämä aika erottaa. Kai loppuu sotakin, Tie johtaa takaisin Viimeistään vuonna jotakin. On vuodet hiljaa kulkeneet Ja miehet kaukaa palanneet. Saapui myös poika tuo Kotiinsa tytön luo. Ei kirjeet turhaan luvanneet. Ei heitä kahta toisistaan Voinut tuo aika erottaa. Tie johti takaisin, Niin loppui sotakin. Se oli vuonna jotakin. Se oli vuonna jotakin.