Näin kertoo tuuli, aikoinaan
tänne tuli vaeltamaan
Uula, poika ruhtinaan
muinaisen pohjoisen maan
Vaimoansa etsimään
hän suurin elkein astui
Nainen oli kadonnut kun
taloon riita saapui

Vaan lammikosta paistaa käsi
Kuuhut on nyt täys
Ja pajut huojuu uhkaavasti
Kun niiden seasta käy
Uula reunaan lammikon
nyt itkuisena horjuu
On vaimon kai jo tavoittanut
kuoleman sadonkorjuu

Nyt tuuli yltyy myrskyyn
ja veden pinta päilyy
kun hento käsi alle veden
nopeasti häipyy
Kun lampi viimein tyyneks käy
kuun eestä pilvet väistyy
On savikasvot veden alla
tulisilmät säihkyy

Se katsoo sielun sisimpään
Se tuntee ihmispään
ja Uulan suostuttelee
tottelemaan itseään
Se kertoo ehdot hirveät
et' vaimo eloon jää
Jos omat lapset syö
ja kattilassa keittää päät

Ja seuraavana aamuna on hirmuteko tehty
Veri tahraa kapalot ja kalma tuoksahtaa
Nyt kolme pienen pientä päätä säkissänsä matkaa
Uula luokse savikasvon suuren rämeen laitaan

Vaan lupauksensa pettämään on veden kasvot luotu
Ja nauru kaikaa lammesta kun Uula sitä kutsuu
On kyläläiset löytäneet jo huoneen punaisen
Ja hengellänsä Uula maksaa sielut lapsien...