Taas kerran oven kiinni löit
Ja sanat lupausten söit
Kun lähibaarin anti hoitaa jälleen kulkijaa
Mut mitä taakses jätitkään
Kuka jäi taas yksin itkemään
Lapsi viaton kantaa taakkaa sydämen

Niin paljon kärsinyt on tuskaa
Rakkautta kokenut ei kai milloinkaan

Älä tee minusta katkeraa
Myrkkyjäsi älä minuun tuhlaa
Älä mee älä jätä mua pimeään
Sydäntäni älä palasiksi lyö

On vanhus keinutuolissaan
Odottaa päivää seuraavaa
Vuodet rientää vaan ketään luokseen kuulu ei

Kyyneleet katseen sumentaa
Ei löydy lohduttajaa
Menneisyytensä uhri oottaa kuolemaa

Niin paljon kylvänyt oot tuskaa
Rakkautta antanut et kai milloinkaan