Yön alta nousee huominen
mikä lieneekään sen tuominen
näin miettien, kävelen

kadun laidalla aita viestittää
siinä aidalla julisteessa nään
ilmeikkään taiteilijan pään

miten osaatkin aina yllättää
äsken nauroit ja nyt jo itkettää
jutellen välin hiljeten

ajatukset kauas painuu taas
en niitä ja sua osaa erottaa
näin miettien, kurvailen

kunnes olen törmätä johonkin
ihmiseen tai seinään tai kumpaakin
mieluummin yksin olisin

miten osaatkin aina kehittää
kauniin sään kunnes kohta myrskyää
huutaen, väliin kuiskaten

olet sarjafilmi jota katsellaan
sussa kaikki tapahtumat nään
maailma yhdessä ihmisessä
vaan kaikki muuttuu kun vain
käännät pään

en välitä vaikka talvella
oves takana annat mun palella
enkä välitä vaikka kesällä
heität mua ampiaispesällä
kunhan vain sanoa voin
sulta yhden tasaisen hetken sain

olet sarjafilmi jota katsellaan
sussa kaikki tapahtumat nään
maailma yhdessä ihmisessä
vaan kaikki muuttuu kun vain
käännät pään