"Fantastista!", myhäili nekrofiili kalmistossa,
Vaikka tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi, ja...
"Hyvää yötä!", murahti leidi, veteli wok-pannullaan
Pitkin poikin kohmeloisen kasvoja:
Olin tainnoksissa varmaan tunnin, kaksikin
Ja siniharmaan sävyn ihoon saanut nyt...
Hanhenmaksaa, viinaa ja verta suupielissä sankarin
Oi, taivas tietää, kuinka... En yrittänyt!

refrain:
Ja hei, jos olikin mulla joskus mieli
Likainen liikkeissään,
Hyljätäkö se pitänyt olisi?
Pettää, jättää komeron hämärään?

Ja hei, jos olikin mulla pienet kummallisuuteni piilossa
pään, vaan suuri se... Niin suuri se onneni, autuuden juuri!
...Olin tainnoksissa varmaan...
On totta, että totosin taloni ja naiseni
Ja jätin uuden poikaystävän Egyptiin,
Laitoin henkeni alttiiksi, mutten suinkaan siksi,
Että joku harhauttaisi minut elämään siivosti!
Ja jos kerrankin tuli hyvä vieraisille,
Niin pianpa jo taas oveen koputti
Ratsumies rikkeiden, omantunnon äänen häätäen
Se mieltä hoputti... Kummaan laukkaan,
Ja taas haukkaan pientä palaa
Perijättären perse-alaa!

refrain

Siis otin sen pois sieltä, ja pidin
Niin kuin rakastettua pidetään.
Ystävä, muistinhan vain, että
Ei unohtaa sovi myöskään Perkelettä, ei!