Pimeys, täällä missä meidät on luotu särkymään,
missä haaleat nautinnot muistuttavat menetyksistä
ja kylmä kuun valo loihtii esiin pimeyden,
joka kuiskaa nimeäni ja laulaa lauluja
elämän tyhjistä silmistä ja kuoleman todellisesta
kauneudesta

Se kutsuu luokseen, imee itseensä valot, taivaan ja maan,
rajan yli esiripun taa...
...Syvyyksiin joista ei ole paluuta, ikuiseen sieluja
peilaamattomaan pimeyteen.

Näen unia näkyjä synkästä sirkuksesta,
jossa peilit ovat hopeisina sirpaleina
ja niiden kimaltelevat reunat viiltelevät varjotkin riekaleiksi.
Se on synnin sinfonia, jossa kärsimys on korkein nautinto.
Kirottujen sirkus, jossa vuotaa viattomien ihmisten verta
tihkuva tuska.

Siellä sateenkaarikin lopettaa loistonsa
kirkuu ja varisee tuhkana alas.

Pimeys, täällä missä jumalatkin vuotaen verta kärsii
ompi soiva synnin sinfonia,
jossa kaaos on kadotettujen sielujen ensi sävel.

Täällä kuulen sen sävelen
läpi unettoman ikuisuuden
Se on huuto kauneuden
Se on kutsu pimeyden

Täällä kuolen läpi vuosisatojen
tuntien salat ikuisuuksien
Kuullen huudot sielujen
kuolleiden ja kuolevien.
Kuolemaa ... Pimeyttää...