Tyyneys ei löydä paikkaansa minussa
On julmuus joka osoitaa elämäsi murentamaan
Kannan naamiota anteeksiannon

Kosto on ainoa mikä minussa elää
Isken kun se pahiten tuottaa tuskaa
Kuin murhaajan, mielipuolen, itse perkeleen
kasvot peilistä kuvastuvat
Näen itseni ylpeän

Kosto

Henkiset siipesi kantaneet ei
Olivat kuin jäästä tehdyt
Sulivat ne liekkeihini

Mädännyit sisäisesti tyhjäksi kuoreksi
Kun hävitin kaiken

Nyt pystyt näkemään kun poistanut olen maskini
Oli se minä joka saatteli sinut tuhoosi
Elämä on julmaa mutta sitä julmempi olen minä

Nuolen kyyneleet kasvoiltasi
Oksennan ne yllesi ja nauran
Juuri näin tahdon sinut muistaa
Kylvet saastassa kunnes kuolet
Minä olen täydellinen kosto
Vailla lämpöä inhimillisyyden
Minä olen täydellinen kosto
Taitan niskasi ja haudan puoleen heitän
Minä olen täydellinen viha
Minä olen täydellinen kosto