Mun isä uransa loi kyläkauppiaana
Hän tunsi ihmismielen piilotajunnan.
Kun lähdin maailmalle ylioppilaana
Niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.

Hän sanoi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaa ei saisi milloinkaan
Sillä kaikki muu on pelkkää metodiikkaa.
Mut mä tuumin että puhu sinä vaan.

Mä tulin Helsinkiin ja aloin opiskella
Ei koskaan aikaa ollut iltarientoihin.
Yökaudet kirjojani tutkin hartaudella
Sain seinänaapuriksi ikiteekkarin.

Hän lauloi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaisi en mä milloinkaan.
Mutta minä painoin kaaliin potaniikkaa
Ja mä tuumin että kaikki aikanaan.

Vain kerran isä kävi luonain Helsingissä
Kun minut metsämaisteriksi vihittiin.
En ymmärtänyt miksi silmät kyynelissä
Hän vahvoin käsin tarttui mua harteisiin.

Ja sanoi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaa et saisi kuitenkaan.
Tää on totuus ja se koskee joka iikkaa
Sen kun saisin sinut vielä oppimaan.

Oon pian akateemikko jo kumarainen
Ja alan aavistella mistä ilman jäin.
Kun ikiteekkari, tuo Oiva Piirakainen
Se sen kun nuortuvan vain näyttää päivittäin.

Hän laulaa: elämää ja erotiikkaa
Luotiin meidät opiskelemaan.
Elämää ja erotiikkaa
Täällä unohtaa ei saisi milloinkaan.

Elämää ja erotiikkaa
Luotiin meidät opiskelemaan.
Elämää ja erotiikkaa
Täällä unohtaa ei saisi
[ unohtaa ei saisi ]
Milloinkaan.