kesken yön mä herään
sinä nukkumaan jäät
kosteaan ikkunaan
piirrän en mitään
auringon kukka paitasi
siinä se mitä muistan
olen ehkä vihainen
silti niin tasainen
nyt mun huokaus irti tempautuu
ehkä huomenna kasvaa kukkia lattiasta

koirat jossakin haukkuvat
kun joku menee kotiin
on mulla mustaa ja harmaata
en voi katua mitään
taas nuo lapset maalaa seinääni tuon
olenko ehkä vankina porttien

syvä tunneli
kuljin uudelleen
sen päässä tuulilasi helisee
en voi sietää sua
ja sitä tarkoitan
ehkä muurahainen vasikan
keinotekoinen mun sydän kuparinen
siihen kumauttaa saat
silti vapise en
punaiseen huoneeseen me kädet lukittuna
paina in tai out se lukee paidassa

käsi mustetta rutistaa
en tahtois kirjottaa
enkä pystyisi lupaamaan
niin paljon kuin odotat
olethan kaunis
et kauniimpi olla sä vois
mut jotain on liikaa enkä osaa kannustaa

syvä tunneli
kuljin uudelleen
sen päässä tuulilasi helisee
en voi sietää sua
ja sitä tarkoitan
ehkä muurahainen vasikan
keinotekoinen mun sydän kuparinen
siihen kumauttaa saat
silti vapise en
punaiseen huoneeseen me kädet lukittuna
paina in tai out se lukee paidassa