ajattelin eilen taas liikaa
tää sairaus syö, taas haastoi riitaa
se tunki sinusta kuvia siihen eteeni ilmaan
miten muka voisin sinut unohtaa?

tarvitsen sinua kuin kuolema tappaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

sä sanoit, "hei ei kai tästä mitää enää tuu"
sä olit silloin niin ärsyttävän varma
et sait mut tuntemaan jotain uskomatonta vihaa
lupasit kaiken muttet antanu mitään
mut hei, ei se mitään kyl mä kestän, mies kestää
hei, muistaks sillon ku oltiin siel mökil
silloin sä annoit mun rakastuu sinuun
viel ku sussa ois lukenu "hei rakastu muhun"
samalla sä kelasit et toi jätkä on ilmaa mulle, vitut en ollu ees ilmaa
sä viel kehtasit hymyillä mulle ja sanoo kaikee paskaa mitä et tarkottanu
eks sä vitun idiootti tajuu että mullakin on tunteet
tuskin tajuut, eihän sun äidinkieles ees tunne sanaa tunne
tajuuks sä vittu, et mua ei oo tehty mikskään vitun leikkikaluks
sä halusit taas tulla mun luo et voisit taas satuttaa mua eiks niin? hä?
mua ei kukaan koskaan enää satutta, ei koskaan, vittu koskaan..

tarvitsen sinua kuin kuolema tappaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa