Osmotar kaljan seppä
kulki peltojen perillä.
Pellonpekko ohran nosti,
ohra jo olueen jouti.
Hieroi Osmotar käsiä,
hieroi kerran, hieroi toisen,
siitä syntyivät eläimet,
maustehisten noutajaiset.
Haki mettä, kuusenkerkät,
mettähästä tarpeet nouti.
Osmotar sen oluen laittoi,
humalasta, ohrasesta.
Muttei käy tuo ohrajuoma,
lepäelee kalja kallis.
Siihen keksii keinon kumman
Osmotar oluen luoja.
"Nouda petoeläimen kuola,"
taistelusta kahden suuren.
Tuo se astiaan oluen,
"Nouda petoeläimen kuola,
siitä syntyy kaljan käynti."
Teki työtä käskettyä,
nouti tuolta karhun kuolan,
siitä silloin käymään lähti
tumma kalja tuoksuvainen.
Tenha acesso a benefícios exclusivos no App e no Site
Chega de anúncios
Badges exclusivas
Mais recursos no app do Afinador
Atendimento Prioritário
Aumente seu limite de lista
Ajude a produzir mais conteúdo